10 Montessori-periaatetta, jotka tukevat lapsen itsenäistymistä – näin ne näkyvät arjessa kotona

Somessa kiersi taas lista kymmenestä Montessori-säännöstä, joilla kasvatetaan itsenäisiä lapsia. Kymmeniä tuhansia näyttökertoja, satoja tykkäyksiä – ja kommenttikenttä täynnä vanhempia, jotka sanovat saman asian: joo, mutta miten?

Se kuilu kannattaa ottaa vakavasti. Periaatteet itsessään ovat lähes sata vuotta vanhoja ja kestävät aikaa yllättävän hyvin. Se, mitä lyhyt somepostaus ei pysty kertomaan, on miltä ne näyttävät helmikuisena aamuna puoli kahdeksalta suomalaisessa eteisessä, kun lapselta on kadonnut lapanen ja aikuisen pitäisi lähteä kuuden minuutin päästä.

Tässä siis ne kymmenen periaatetta – ja jokaisen kohdalla se, miltä asia näyttää oikeassa kodissa.

1. Rakenna koti niin, ettei lapsi tarvitse sinua

Periaate: matalat naulakot, matalat hyllyt, jakkara. Ympäristö opettaa, ei aikuinen.

Suomalaisessa kodissa: aloita eteisestä, älä lastenhuoneesta. Talvivarusteet ovat se paikka, jossa itsenäisyys Suomessa joko voitetaan tai hävitään. Naulakko 90–100 cm:n korkeudella, matala penkki kenkien pukemista varten ja lapaskori lattiatasolla pelastavat useamman aamun kuin mikään kannustaminen.

Sitten keittiö: lasi ja pieni kannu alimmalle hyllylle, lautaset lapsen ulottuville, oma pyyhe matalaan koukkuun. Sitten makuuhuone: kirjat kansi edellä matalaan hyllyyn, jolloin lapsi valitsee itse sen sijaan että kysyy.

Mitä tämä ei tarkoita: koko kodin kalustamista uudelleen. Suurin osa tästä on jo omistamiesi tavaroiden siirtämistä metrin alemmas.

2. Anna oikeaa työtä, älä leikkiversiota

Periaate: perunoiden pesu käy työstä. Leikkikeittiö on leikkiä, oikea keittiö on osallistumista – ja lapsi tietää eron.

Oikeassa kodissa: oikealla työllä on oikea lopputulos, ja juuri siinä on koko pointti. Perunoiden huuhtelu. Oman lautasen vieminen tiskialtaaseen. Veden kaataminen pienestä kannusta. Oman sotkun lakaiseminen – huonosti, ja se on ihan ok. Meillä kotona lapsi pitää siivousräteistä ja pyyhkii pintoja mielellään. 

Käytännön este on korkeus. Kolmivuotias ei osallistu aikuisen mittaan rakennetulla työtasolla, eikä syliin nostettuna katsominen ole osallistumista. Juuri tämän oppimistorni ratkaisee: lapsi tulee työtasolle omilla jaloillaan ja poistuu kun on valmis. Jos vertailet malleja, teimme aiheesta erillisen oppaan.

Rehellinen osa: oikeaan työhön menee kolme kertaa kauemmin. Valitse yksi tehtävä päivässä siihen kohtaan, jossa aikaa on – yleensä se ei ole aamu.

3. Vapautta rajojen sisällä

Periaate: lapsi valitsee, aikuinen asettaa kehyksen.

Käytännössä: kehys pitää rakentaa ennen valinnan tarjoamista, ei sen jälkeen. ”Mitä haluat pukea?” täyden vaatekaapin edessä marraskuussa ei ole vapautta, vaan kutsu riitaan shortseista. Kaksi säähän sopivaa vaihtoehtoa sängyllä on vapautta rajojen sisällä.

Sama koskee leluja. Neljäkymmentä esinettä hyllyssä ei tarjoa valinnanvaraa vaan se tarjoaa ylikuormitusta. Kuusi tai kahdeksan asiaa, joita vaihdetaan muutaman viikon välein, tuottaa näkyvästi syvempää leikkiä.

4. Seuraa lasta

Periaate: katso mikä vetää puoleensa, ja tarjoa sitä lisää.

Käytännössä: tämä periaate säästää eniten rahaa, koska se estää ostamasta vääriä asioita. Lapsi, joka avaa ja sulkee kolmen viikon ajan jokaista asunnon ovea, ei ole hankala. Hän tutkii saranoita, syytä ja seurausta ja omia käsiään. Hän saa enemmän irti aktiviteettitaulusta, jossa on oikeita salpoja, kuin mistään paristoilla toimivasta.

Lapsi, joka kantaa painavia tavaroita huoneesta toiseen, pyytää karkeamotorista työtä, ei palapeliä. Lapsi, joka asettaa esineitä kokojärjestykseen, tekee varhaista matematiikkaa. Katso viikko ennen kuin ostat mitään.

5. Hidasta – lapsi osaa, mutta ei sinun vauhdillasi

Periaate: suurin osa siitä, mikä näyttää osaamattomuudelta, on aikuisen kärsimättömyyttä.

Käytännössä: kaksivuotiaalta menee omien kenkien pukemiseen noin neljä minuuttia. Sinulta neljäkymmentä sekuntia. Tuota eroa ei korjaa kannustaminen vaan sen korjaa vain aikaisemmin aloittaminen, ja vain niinä päivinä kun se on mahdollista.

Käytännön kompromissi, johon moni perhe päätyy: itsenäisyys niinä päivinä jolloin se sopii, aikuisen vauhti muina päivinä – ja se sanotaan ääneen. ”Tänään autan sinua nopeasti, koska olemme myöhässä. Huomenna teet itse.” Lapset kestävät tämän huomattavasti paremmin kuin vanhemman äänettömän kiukun neljän minuutin ajan.

6. Näytä, älä selitä

Periaate: vähemmän sanoja, hitaammat kädet.

Käytännössä: näytä tehtävä kerran, hiljaa, puolinopeudella, kädet näkyvissä ja oma keho pois tieltä. Anna sitten vuoro lapselle ja lopeta puhuminen.

Selittäminen näyttämisen aikana jakaa lapsen huomion käsien ja äänen välille, ja ääni voittaa yleensä. Tämä tuntuu noin viikon ajan luonnottomalta ja muuttuu sen jälkeen listan hyödyllisimmäksi tavaksi.

7. Anna kamppailla ennen kuin autat

Periaate: kamppailu on se kohta, jossa oppiminen tapahtuu. Liian aikainen pelastaminen poistaa sen.

Käytännössä: hyödyllinen ero on turhautumisen ja hädän välillä. Turhautuminen – rypistynyt otsa, toistuvat yritykset, mutina – on tuottavaa ja se kannattaa antaa olla. Hätä – itku, heitteleminen, luovuttaminen – tarkoittaa että tehtävä on aidosti liian vaikea, ja ratkaisu on helpottaa sitä, ei tehdä sitä lapsen puolesta.

Fyysinen haaste on helpoin paikka harjoitella tätä, koska panokset ovat pienet ja lapsi säätelee itseään: kiipeilykaarella tai tasapainoradalla lapsi ei yritä sitä, mihin keho ei vielä pysty. Pimeimpinä kuukausina, kun ulkoiluaika kutistuu, sisätilan kiipeilymahdollisuus merkitsee tavallista enemmän – vaahtomuovipalikat ovat olemassa juuri tätä varten.

8. Järjestys rauhoittaa lasta

Periaate: jokaisella lapsen käyttämällä tavaralla on oma paikka.

Käytännössä: alle kuusivuotiaat elävät järjestyksen herkkyyskautta, minkä vuoksi uudelleen järjestetty hylly voi tuottaa suhteettoman reaktion. Ennakoitava paikka ei ole siisteyttä siisteyden vuoksi, se on se, mikä tekee itsenäisyydestä mahdollista. Lapsi ei voi hakea omia saksiaan, jos sakset vaihtavat paikkaa joka viikko.

Mikä toimii: avohyllyt syvien lelulaatikoiden sijaan, yksi kori per kategoria ja kuva tai piirros jokaisessa korissa niille, jotka eivät vielä lue. Mikä ei toimi: iso laatikko, joka nieläisee kaiken ja jonka kaivamiseen tarvitaan aikuinen.

9. Virheet ovat tietoa, eivät tuhmuutta

Periaate: kaatunut vesi on dataa, ei moraalinen tapahtuma.

Käytännössä: pidä pieni rätti paikassa, johon lapsi yltää, ja kun jotain kaatuu, ojenna se ilman kommentteja. Viesti on, että virheet ovat korjattavissa ja että korjaaminen kuuluu myös lapselle.

Tämä on enimmäkseen kiinni aikuisen ilmeestä. Lapsi lukee reaktion kauan ennen kuin ehtii käsitellä sanat.

10. Puhu lapselle kuin ihmiselle

Periaate: koska hän on sellainen.

Käytännössä: kerro ennen kuin nostat sylin. Selitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Vastaa siihen kysymykseen, joka kysyttiin. Pyydä anteeksi kun olet väärässä – tämä on se, jonka lapset muistavat pisimpään. Olen puhunut lapselle hänen syntymästään saakka vaikka tiesin, ettei hän ymmärrä läheskään kaikkea sanomaani. Nyt hänen ollessa vanhempi selitän asioita rehellisesti ja totuudenmukaisesti enkä tarjoa niin sanottuja peitetarinoita.

Tämä on myös ainoa periaate, joka ei vaadi välineitä, järjestelyjä eikä budjettia – mikä kannattaa huomata listalla, jossa moni muu kohta liittyy huonekaluihin.

Missä perheet yleensä kompastuvat

  1. Tehdään kaikki kymmenen kerralla. Valitse yksi. Suomalaisessa kodissa eteinen on yleensä tuottoisin aloituspaikka.
  2. Ostetaan estetiikka toiminnallisuuden sijaan. Kaunis hylly aikuisen korkeudella ei tuota mitään. Halpa hylly lapsen korkeudella muuttaa päivän.
  3. Odotetaan itsenäisyyden säästävän aikaa heti. Se maksaa aikaa kuukausia ja maksaa takaisin vuosia.
  4. Aloitetaan aamusta. Aloita päivän vähiten kiireisestä kohdasta ja laajenna siitä.
  5. Ajatellaan kaikki tai ei mitään. Koti, joka toimii näillä periaatteilla neljänä päivänä viikossa, pärjää hyvin.

Usein kysytyt kysymykset

Mistä iästä tämän voi aloittaa?

Suunnilleen siitä, kun lapsi alkaa liikkua itsenäisesti – noin 12 kuukauden iästä. Sitä ennen olennaista on ympäristö: matala sänky, turvallinen lattiatila ja tavarat ulottuvilla.

Toimiiko tämä pienessä asunnossa?

Kyllä, usein paremmin kuin isossa. Itsenäisyys riippuu siitä, mihin lapsi yltää, ei neliömetreistä. 34 neliön yksiö, jossa kaikki on lapsen korkeudella, voittaa talon, jossa kaikki on 120 senttimetrissä.

Onko tämä ristiriidassa suomalaisen varhaiskasvatuksen kanssa?

Ei. Suomalaisessa päiväkodissa korostuvat jo lapsilähtöinen leikki, omatoimisuustaidot ja ulkoilu. Nämä periaatteet vahvistavat sitä, mitä lapsi tekee päivällä, eivätkä vedä vastakkaiseen suuntaan.

Entä jos vain toinen vanhempi toimii näin?

Toimii silti. Lapset sopeutuvat eri sääntöihin eri paikoissa vaivatta. Johdonmukaisuus yhden kodin sisällä merkitsee enemmän kuin johdonmukaisuus kotien välillä.

Paljonko aloittaminen maksaa?

Kolme ensimmäistä muutosta – naulakon laskeminen alemmas, mukien siirtäminen ulottuville ja jakkara kylpyhuoneeseen – eivät maksa juuri mitään. Huonekalut ovat myöhempi päätös, ei sisäänpääsymaksu.

Mihin kohtaan lattiasänky sijoittuu?

Se kuuluu ensimmäiseen periaatteeseen: lapsi, joka pääsee sänkyyn ja sieltä pois itse, ei tarvitse aikuista päivän aloittamiseen tai lopettamiseen. Kävimme ikäsuositukset ja käytännön kokemukset läpi erillisessä lattiasänkyoppaassa.

Mistä aloittaa Tiny Toivolla

Jos haluat aloittaa yhdestä asiasta, aloita siitä, joka poistaa eniten päivittäistä kitkaa juuri teidän kodissanne. Useimmissa perheissä se on joko keittiö tai eteinen.

Kaikki valikoimamme tuotteet valmistetaan Euroopassa. Yli 189 euron tilaukset toimitetaan ilman toimituskuluja.

Osa Tiny Toivon tuotosta ohjataan taidekasvatuksen tukemiseen Suomessa.

Tutustu Montessori-kalusteisiin →

Takaisin blogiin